perjantai 19. heinäkuuta 2013

Pipormanssi

 Me salaa tavattiin

uskoin mä ihmeisiin

 tunsin jotain paljon suurempaa
 en odottanut kuin huomiseen
 sanoin: sua mä tarvitsen

 löysin viereltäin rakkauden
 kunnes tunsin haavat heikkouden.
 Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
 putoavan mun tyhjään huoneeseen
 kun mikään ei palaa

 ei, mikään ei palaa ennalleen.
 Kaikki muuttui niin
uskoin sun valheisiin
 tunsin pohjan altani katoavan

 sain kokea kaiken vääryyden

 sisällä hauraan ihmisen
 mietin yksin ikävöiden
 miksi sinua silti vain ajattelen.
 näen silmissäin vuotavan kyyneleen
 putoavan mun tyhjään huoneeseen
 kun mikään ei palaa
ei, mikään ei palaa ennalleen.

 Tyhjät seinät ympärilläin

 yritän jatkaa yksinäin
 toivon jonain päivänä
sun kuvas haihtuu mielestäin.