Pipormanssi

 Me salaa tavattiin

uskoin mä ihmeisiin

 tunsin jotain paljon suurempaa

 en odottanut kuin huomiseen

 sanoin: sua mä tarvitsen

 löysin viereltäin rakkauden

 kunnes tunsin haavat heikkouden.

 Näen silmissäin vuotavan kyyneleen

 putoavan mun tyhjään huoneeseen

 kun mikään ei palaa

 ei, mikään ei palaa ennalleen.

 Kaikki muuttui niin

uskoin sun valheisiin

 tunsin pohjan altani katoavan

 sain kokea kaiken vääryyden

 sisällä hauraan ihmisen

 mietin yksin ikävöiden

 miksi sinua silti vain ajattelen.

 näen silmissäin vuotavan kyyneleen

 putoavan mun tyhjään huoneeseen

 kun mikään ei palaa

ei, mikään ei palaa ennalleen.

 Tyhjät seinät ympärilläin

 yritän jatkaa yksinäin

 toivon jonain päivänä

sun kuvas haihtuu mielestäin.